Tilan historiaa ennen meitä

Tässä tilamme kohdalla on aikoinaan sijainnut Nygård -niminen iso ja vauras tila, johon kuului torppareita. Vuonna 1916 Siikaisten kunta osti Nygårdin tilan ja rakennustyöt lähtivät käyntiin samana vuonna.

Uusi kansakoulu valmistui joulukuussa 1917 samoihin aikoihin maamme itsenäisyyden kanssa. Sisällä koulussa oli kaksi suurta ja korkeaa luokkahuonetta sekä opettajien asunnot. Vuonna 1952 kouluun tuli sähkövalot.

Kansakoulu lakkautettiin vuonna 1967 toimittuaan 50 vuotta ja lasten äänet pihalla vaimenivat muutamiksi seuraaviksi vuosiksi.

Tarinamme Siikaisissa

Tervetuloa mukaan Ratsutilan tarinaan – aina sen alkuvuosista tähän päivään asti. Olen Erja Lammi, tilan tytär ja ammatiltani luokanopettaja ja mm. hevosharrasteohjaaja. Tehtyäni opettajan töitä joitakin vuosia Pohjois-Pohjanmaalla, palasin kotitilalle v. 2006 vastaamaan meidän hevospuolen toiminnasta. Viime vuosina päävastuu tilan koko toiminnasta on pitkälti siirtynyt minulle. Tärkeä luottohenkilö yrityksessä on myös kumppanini, Ahti, joka on korvaamaton apu juhlien järjestämisessä ja monessa muussa tilan työssä. Suuri kiitos myös isälleni, joka päivittäin auttaa paljon tilan töissä sekä myös hevosten hoidossa.

55 vuotta elettyä elämää tilalla

Siikaislaisella pariskunnalla Pirjo ja Jouko Lammilla, vanhemmillani, oli mielessään visio yrittämisestä maaseudulla. He ostivat v. 1971 kunnalta myyntiin tulleen entisen kansakoulun. Nuoria olivat, sillä Jouko oli 21-vuotias ja Pirjo 19-vuotias. Muutama vuosi kaupungissa asumista herätti kaipuun kotiseudulle paluusta. He ostivat pari hevosta ja niille remontoitiin talli ulkorakennuksen saunatiloista.

Ajatus siitä, että kaupunkilaislapset pääsisivät loma-aikoina kokemaan maaseudun elämää, tuntui kokeilemisen arvoiselta liikeidealta.

Ratsastusleiritoiminta käynnistyi

Suomessa elettiin silloin voimakasta rakennemuutoksen aikaa. Koneellistuminen vapautti valtavasti työvoimaa ja syntyi suurta muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin palvelujen sekä töiden perässä. Kaupungissa asui nyt paljon ihmisiä, joiden elämä oli ollut maaseudulla vielä hiljattain.

Leireille oli näin ollen hyvin tulijoita, vanhemmat saivat lapsensa kaupungeista maaseudulle. Ensimmäisinä leirivuosina riitti hyvin vain muutama hevonen. Monet saivat tilalla ensikosketuksen hevosiin ja innostuivat siitä ratsastusharrastuksen pariin.

Päärakennuksen täysremontti

Suurempi päärakennuksen remontti lähti vähitellen 70 – luvun edetessä käyntiin. Muun muassa koululuokista tuli majoitushuoneita ja samalla huonekorkeutta laskettiin.

Nokipannukahveja ja tuoretta lehmän maitoa

Maatilamatkailu tuli mukaan toimintaan ja mm. nokipannukahvit ja rekiretket olivat hyviä ohjelmanumeroita. Illanvietoissa kävi kylältä haitarinsoittaja. Lomavieraat olivat useinkin eläkeläisiä kaupungeista.

Ja tietäähän sen, miten siinä sitten käy! Kun muutama eläkeläinen kohtaa, siellä jo humppa kohta soi. Idea tansseista alkaa kehittymään nuorenparin mielessä.

Ratsastusleirien suosio kasvoi ja hevosia piti hankkia lisää. Kaikki kesän 10 leiriä myytiin täyteen tammikuuhun mennessä niihin aikoihin. Tilalla oli tuolloin myös muita eläimiä, kuten lehmä, lampaita, vuohia, kanoja ja jopa poro. Ruokajuomana 70- luvulla oli tuoretta lehmän maitoa ja se oli siihen aikaan ihan tavallinen käytäntö.

Humppatanssit alkavat

Humppatanssi-idea toteutui vuonna 1976 päärakennuksen yläkerrassa. Tanssit jatkuivat seuraavat noin 12 vuotta joka perjantai. Jenkan ja polkan tanssimisessa lattia notkahteli sen verran, että niiden kappaleiden soittamista piti rajoittaa.

Alkoi uuden tanssitilan suunnittelu. Se valmistui vuonna 1979 ja tanssit siirtyivät vintiltä jouhevasti uuteen tilaan ilman mitään taukoa. Tanssiyleisö sai nauttia Suomen huippuartistien mm. Katri Helenan, Paula Koivuniemen, Kari Tapion ja Dannyn ym. esiintymisistä. Tanssit olivat todella suosittuja ja piha oli täynnä autoja.

Perhe kasvaa, tila saa nimen

Elina-siskoni ja minä synnyimme 70 – luvulla. Siinä me kasvoimme mukana vähitellen ja opimme touhuamaan arjen askareissa. Leirien aikaan väkeä oli paljon tilalla ja se oli erityisen hauskaa. Tila sai nimensä jossain kohtaa 70 – luvulla, siitä tuli Sammin Ratsutila.

Perhejuhlat ja muut yksityistilaisuudet

70- luvun loppupuolella vintillä oli jo ensimmäisiä juhlia. Kiirettä oli perjantaitanssien jälkeen saada sali siivottua ja pöydät paikoilleen lauantain juhliin.

Tilalla on vuosikymmenten varrella pidetty lukemattomia häitä, syntymäpäiviä, pikkujouluja ym. erilaisia tilaisuuksia.

Uusi hevostalli, maneesi ja leiriläisille uimalampi

Kesäleiriläiset pulikoivat päivittäin ahkerasti Samminjoessa. Tuli tarve rakentaa uimalampi 80- luvun alussa joen viereen pellolle. Hevostoimintaa kehitettiin lisää seuraavien vuosikymmenten aikana.

Sydän mukana menossa – ja matka jatkuu

Täällä on eläminen ja yrittäminen nivoutunut niin yhteen, että siitä on väkisinkin tullut meille elämäntapa. Maaseudulla yrittäminen on vaatinut paljon kovaakin työtä ja varsinkin hevostalouden kannattavuus on välillä ollut vaikeaa saada toimimaan. Meilläkin on järkevyyttä siihen tuonut suositut ratsastusleirit. Hevosten pidossa on ollut kyse enemmän rakkaudesta hevosiin ja lajiin.

Kunnostamista ja korjaamista aina täällä riittää ja arkista aherrusta, isäni on niissä kaikissa hyvin monipuolinen tekijä ja työ on hänellä verissä edelleen. Hän on myös toteuttanut ideoitaan tilalla kehittäen ja rakentaen paljon.

Vaikka tämä onkin perheyritys, niin meillä on ollut aina vahvat ja sitoutuneet taustavoimat ympärillämme, mikä on myös osaltaan mahdollistanut monenlaiset tekemiset ja onnistumiset.

Äidilläni taas pysyi yrityksen monet langat taitavasti käsissä ja hän on ollut vahvasti tämän yrityksen sydän alusta lähtien positiivisella ja ystävällisellä otteellaan. Hän oli aina ajan hermolla mukana ja innokas opettelemaan uusia taitoja.

Äiti sairastui vakavasti ja menehtyi äkillisesti vuonna 2022.

Samoihin aikoihin vähensimme hevosia ja lopetimme ratsastusleirit. Niitä ehdittiin järjestää tasan 50 vuotta. Ratsastustunnit meillä kuitenkin jatkuvat edelleen. Hevosia on vielä kuusi ja ne ovat luotettavia ja pitkään meillä olleita.

Juhlia järjestämme edelleenkin ympäri vuoden, se on yrityksemme kivijalka. Juhlakulttuuri on myös muuttunut viime vuosina. Aikoinaan on ollut paljon 150 – 250 hengen juhlia, nyt juhlat ovat pääasiassa selvästi pienempiä.

Ensi kesänä pitkälle syksyyn on jälleen varattu monia juhlia ja useista juhlista jää meille lisäksi majoitusvieraita. Juhlia varataan edelleen vuoden ja kahden päähän, joten olemme toiveikkaana tulevaisuuden suhteen.

Kiitollisuus sydämessä menneiden vuosien tuomasta kokemuksesta ja kaikista hienoista kohtaamista ja yhteistyöstä. Kiitos, että olet osa tarinaamme ja palaat vieraaksemme!

– Jouko, Erja ja Ahti –